Elämässä vaihtelevat erilaiset ajat: toisinaan voi olla yllättävää onnea, toisinaan taas murheita, joiden alla voi horjua jaksaminen kokonaan. Mennyt kesä helteineen oli monelle riemullista aikaa, toisaalta varjopuolena esimerkiksi viljelijöiden ahdinko. Onnettomuudetkin kohtasivat monia. Syksyn tullen moni saattaa tulevien haasteiden edessä tuntea hiipivää huolta. Kevyt kuorma voi tuntua jopa liikaa luvatulta maailman realiteettien keskellä. Voisimmeko kuitenkin jättää taakkamme vahvemmille harteille, ottaa vastaan kevyempi ies? Turhasta murehtimisesta päästäminen, asioiden arvojärjestyksen tarkistaminen ja turhasta luopuminen voi myös joskus tarpeen, toisinaan myös avun pyytäminen. Itse avun saatuamme jaksamme paremmin myös kantaa läheistemme kuormia, joihin meitä myös kutsutaan, mutta silloinkin luvataan ettei kuorma ole liian raskas, emme ole omien voimiemme varassa.
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” – kutsuu meitä mies Nasaretista.
Pidetään huolta toisistamme ja etsiydytään levon lähteelle.
(2.9.2018)