Elämä on ristiriitaista. Eheyden ja onnellisuuden sijaan elämää usein hallitsee rikkinäisyys ja huolet. Ikävöimme eheyttä ja kaipaamme rauhaa. Kaipaamme kotiin. Ellamaija Gries kuvaa koti-ikäväänsä Saksassa:
Joka aamu pakkaan reppuni.
Joka aamu suunnittelen paluuta;
puolelta päivin olen jo tähän maahan tottunut.
Illalla en tiedä, kuka olen.
Joka päivä hiljaisia tuntureita,
kuun sirppiä pohjoisella taivaalla,
revontulia ja linnunrataa,
käpyjä kotikuusen alla
ja äitini huivin tuoksua.
Joka päivä lennän sinne,
juna vie minut pois täältä,
laivani odottaa minua satamassa.
Joka ilta puran pakatun reppuni.
Sanon hiljaa itselleni: ”Huomenna,
huomenna minä lähden.”
Uskommekin, että tulee päivä, jolloin reppua tarvitse pakata eikä purkaa vaan kohtaamme kaipaamme eheyden ja rauhan. Vaikka tunnemmekin koti-ikävää väliin vahvastikin, paras osa meille on, mihin Pietarikin viittaa: Minne lopulta menisimme, sillä vain Kristuksella on iankaikkisen elämän sanat. Niiden sanojen varassa jaksamme myös elämän vaikeina aikoina. (1.5.2017)