Joulun aika loppiaiseen ei ole vain menneen tapahtumien muistelemista vaan myös olennaisen etsimistä ja sen tavoittelemista tässä ja nyt.
Jumala hyväksyy meidät sanansa mukaan tällaisina kuin olemme ja merkiksi tästä Jumala ei ole vain syntynyt pojassaan seimeen vaan Hän on myös noussut ylös kuolleista. Seimen lapsessa armo murtautui inhimilliseen elämämme. Tämä mahdollistui Jumalan synnyttyä ihmiseksi Pyhänä yönä, mutta mitä muuta joulun aika on kuin kauan sitten tapahtuneen ihmeen muistelemista? Miten hyväksyvä vastavuoroisuus voisi vallata lisää alaa ihmissuhteissamme, entä suhteessamme Jumalaan?
Kun rakastamme jotakuta, kunnioitamme hänen toiveitaan ja pyrimme ottamaan ne huomioon. Ollessaan molemminpuolista rakkaus on vastavuoroista ja yhteyteensä hyväksyvää. Mikä oli lopulta olennaista vuonna 2016? Mikä olisi olennaista alkava uutena vuotena?
(26.12.2016)