Suomen menestys ei ole häikäissyt Planicassa menestystä mitalein arvioitaessa mutta eri asia on, mistä tilanne johtuu. Välttämättä kysymys ei ole siitä, että suomalaisten suhteellinen taso olisi heikentynyt. Voisiko yksinkertaisesti olla kysymys siitä, että muut ovat vain kehittyneet ihailtavasti?
Oma ihmeensä on toki Norja. Sen hiihtäjien taso lähes lyömätön, mikä on korostunut venäläisten jäätyä ”rannalle”. Kaiken keskellä saksalaiset, itävaltalaiset ja yhdysvaltalaiset ovat kehittyneet merkittävästi yksilötasolla. Kehitys on tehnyt talviurheilukilpailuista entistä seurattavampaa, koska lopputulos on yhä vaikeammin arvattavissa. Voittamisen janon keskellä on syytä muistuttaa itselle, ettei aina voi voittaa ja kahmia mitaleita. Lopultahan makeimmatkin voitot menettävät hohtoaan huuman haihtuessa.
Minusta kilpailujen suurin anti onkin juuri siinä jännityksessä, joka syntyy varsin tasaväkisen porukan ottaessa mittaa toisistaan. Näissä mittelyissä yllättävänkin pienet sattumukset saattavat ratkaista lopputuloksen, vaikka kuinka kuntohuippu olisi osunut kohdalleen. Kaiken keskellä vilpitön hatunnosto suomalaisille kilpailijoille!