Valon ja pimeyden kontrasti on suuri niin kaamosaikana kuin maailmassa ylipäätään. Tässä kaamoksessa Kristus on maailman valo. Se, joka seuraa tätä valoa, ei kulje pimeässä toteaa evankelista Johannes. Näin kynttilänpäivänä huomiotamme kiinnitetään juuri Kristukseen.
Lassi Nummi kuvaa 36 vuotta sitten julkaistussa runossaan yhä ajankohtaisesti maailmamme tilaa kirjoittaessaan:
Avaan sälekaihtimen.
Sisään tulvii
aamun pimeys.
Avaan radion, lehden.
Joka puolella
pimeys syvenee.
Maailmassa pimeys ja valo ovat käyneet ja käyvät yhä jatkuvaa keskinäistä kampailuaan. Hyvinkin kauniiseen kääreeseen kiedottu ja keinoja kaihtamaton henkinen ja fyysinen väkivalta, välipitämättömyys, oman edun tavoittelu, keinoja kaihtamaton itsekkyys ja tarkoitushakuisesti muokattu todellisuuden kuvaus lyövät aaltoina maailmalla. Vähän väliä saamme kuulla pommien, rakettien ja ohjusten iskuista eri puolilla maailmaa. Siellä missä eturistiriidat puhkeavat, siellä totuus on yleensä ensimmäinen uhri. Yhteisen hyvän etsiminen ei ole muodissa. Yhä useammin kuulemme vaadittavan kuinka milloin mikäkin etupiirin edun tulisi tulla ennen muita.
Tasa-arvoisuudelle on vaara käydä niin kuin sen kävi Orwelin 1945 kirjoittamassa Eläin vallankumous romaanissa. Vallakumouksessahan Kaikki eläimet olivat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet olivat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Vaara on ilmeinen. Mika Waltarikin sanoittaa osuvasti kirjassaan Sinuhe Egyptiläinen meidän inhimillisen olemuksemme Sinuhen toteamuksella: ”Kaikki palaa ennalleen eikä mitään uutta ole auringon alla eikä ihminen muutu, vaikka hänen vaatteensa muuttuvat ja myös hänen kielensä sanat muuttuvat. Siksi uskon, ettei tulevinakaan aikoina kirjoittaminen muutu siitä, mitä tähän asti on kirjoitettu, koska ihminen itse ei muutu”
Eikä tarvitse mennä aina edes television ääreen tai ottaa kännykkää käteen, kun voi vakuuttua inhimillisen valon rajallisuudesta. Usein riittää jo kun on itseään kohtaan avoin.
”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne.” – totesi Kristus aikoinaan opetuslapsilleen. Tuo valo on Jumalan sanassa. Meillä on toivo Jumalan mahdollisuuksissa muuttaa niin sydämiä kuin maailmaa. Tuo muutos parempaan on sekä huomaamattoman hidasta että lopulta järisyttävää. Kristuksen valo loisti ja loistaa yhä, vaikka maailman pimeys tuntuu välillä kovinkin musertavalta.
”Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa.”
Kun pimeys peittää vaipallaan, on vaikea enää pysyä valitussa suunnassa. Tämän olen saanut kokea konkreettisesti itsekin. Muistan tunteen, kun iltamyöhään olin Kiilopäässä palaamassa Saariselältä valaistua latua pitkin takaisin majapaikkaani. Kesken pitkän alamäen latuvalot sammuivat. Laskeutuneessa pimeydessä en nähnyt edes suksieni kärkiä, puhumattakaan alas viettävää latua. Kuin ihmeen kaupalla pysyin kuin pysyinkin pystyssä, haparoiden tosin.
Pimeässä kulkiessamme me tarvitsemme kipeästi valoa pysyäksemme suunnassa. Mitä pitempää pimeässä vaellamme, sen haastavammaksi kulkeminen muodostuu. Kristuksen seurassa varassa kulkeva nojautuu häneen. Kristus kannattelee vielä silloin, kun oma usko horjahtelee. Omaan erinomaisuuteensa ja omiin voimiinsa tukeutuva ei vaella tässä valossa.
Ihminen itsessään ei ole muuttunut vuosituhansien aikana, vaikka tieto-taitomme onkin kehittynyt siinä suhteessa, että yllämme tuhoamaan elämää ja ympäristömme aivan eri mittakaavassa kuin aiemmin eläneet sukupolvet.
Lyhytnäköiset ratkaisumme johtavat helposti laajakantoisiin ja hyvinkin fataaleihin seurauksiin. Ajassa on paljon epävarmuutta, mutta myös toivon merkkejä. Arvot ja toimintatavat ovat koventuneet niin idässä, lännessä kuin etelässä.
”Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa.” Johanneksen evankeliumissa Jeesus esitetään maailman valona. Kastetoimituksessa kasteen tapahduttua pappi sytyttää usein miten kastetulle osoitetun kastekynttilän. Kastekynttilää ojentaessaan pappi lausuu Jeesuksen sanat: ”Minä olen maailman valo, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Kristus osoittaa ja viitoittaa tietä, joka tässä ajassa ei ole muodikas. Kun Israelin kanssa painiskeli aikoinaan orjuudessa, eivät valtaa pitäneet muistaneet enää Joosefia ja Joosefin aikaisen faaraon lupauksia turvaa Egyptistä hakeneelle Jaakobin suvulle.
Järkyttyneinä muistelemme kolmannen valtakunnan toiminnan aikoja Euroopassa, mutta yhä enemmän tulee esille tahoja, jotka vaikuttavat ihannoivan tuota aikaa ja tuon aikakauden arvoja. Pimeys pyrkiikin valtaamaan alaa. Valo loistaa kuitenkin pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa” (n. Joh. 1:4-5).
”Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.” Meitä kehotetaan luottamaan Kristukseen, joka on maailman valo. Kristus ohjaa Jumalan tahdon mukaiselle elämän tielle. Tuo tie on omiaan johtava laajaan rauhan tavoitteluun niin lähimmäisten kuin Elämän Antajan, Jumalan, edessä. Onko tuo tavoiteltu shalom todellisuutta? Tiedämme ettei tulevaisuus täysin käsissämme, vaikka moniin asioihin voimmekin vaikuttaa. Lopulta kaikki on suuremmissa käsissä, Jumalan käsissä – ja hänen ohjauksessaan.
Me kohtaamme Jeesuksen Jumalan sanassa. Toisin kuin Jeesuksen aikalaiset me emme voi esittää suoraan tarkentavia kysymyksiä Jeesukselle, mutta me voimme rukoilla, että Pyhä Henki avaisi meille välitettyä apostolista todistusta Jeesuksesta ja Pyhä Henki vahvistaisi uskoamme Kristukseen, toivoamme Jumalan mahdollisuuksiin ja rakkauttamme lähimmäisiin. Voimme rukoilla, että Pyhä Henki johdattaisi meitä, kun etsimme kestäviä vastauksia kysymyksiimme: Mikä on oikeudenmukaista? Mikä tuo onnen? Mikä on lopulta oikein? Mikä on pitemmän päälle tavoittelemisen arvoista ja mikä on kestävää?
Kerrotaan tarinaa leskestä, joka oli menettänyt keinoja kaihtamatta omaisuutensa kartuttamiseen omistautuneen saituudestaan tunnetun miehensä. Utelias naapuri rohkaistui lopulta kysymään leskeltä hautajaisten jälkeen, oliko mies jättänyt jälkeensä kenties jotain. Leski virkkoi kotvan hiljaa oltuaan: ”Kaikenpa tuo jätti. Mitään ei vienyt mukanaan!”
Jumalan sana on lamppu, valo askeleillamme. Se on valo matkallamme.
Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Kulkekaamme Kristuksen valossa, ettei pimeys saisi meitä valtaansa.