Viime vuodet ovat olleet monenlaisten muutosten ja kriisien aikaa. Olemme saaneet tuntea toisaalta miten päätöksemme avaavan uusia haasteita ja toisaalta miten vähän voimme ennustaa tulevaa elämää ja omaa asemaamme siinä. Herää kysymys, viekö virta meitä ajopuuna vai kykenemmekö liikkumaan tavoitteellisesti virrasta huolimatta?
Ajassa aatteet ja ismit vaihtuvat ja on hyvin sanottukin, että se joka menee naimisiin ajan hengen kanssa, huomaa pian olevansa leski.
Ajan henki on ollut kyseenalaistaa ylisukupolvisia arvoja. Sukupolvesta toiseen sukupuolta tarkasteltiin biologian pohjalta. Nyttemmin yksilö saa määritellä täysin subjektiivisesti omalla ilmoituksellaan sukupuolensa, ei vain kerran tai pari vaan kerran vuodessa. Sukupuoli-identiteetin vaihtaminen on jo helpompaa kuin siviilisäädyn vaihtaminen. Avioerossakin pitää kiirettä erota ja mennä uusiin naimisiin kerran vuodessa. Edessämme saattaa olla uusi kysymys ennen pitkään: onko näin pitkälle menevä itsemääräämisoikeus laajennettavissa perhesuhteisiin ja jopa isyyteen ja äitiyteen yhteiskunnan kantaessa seuraukset? Tämä tuntuu ajatuksenakin häkellyttävältä, mutta tämä kysymys saattaa haastaa yhteiskunnan vielä tulevaisuudessa.
Vuosikymmen sitten keskusteltiin yhteiskunnallisesti avioliittoinstuuution laajentamisesta samaa sukupuolta oleviin. Eduskunta päätyi määrittelemään avioliiton sukupuolineutraaliksi. Nyt ilmassa on kysymyksiä avioliittokäsityksen laajentamisesta entisestään. Arvot ovat liikkeessä ja arvojen myötä kohtaamme yhä monimutkaisempia haasteita. Muutoksen keskellä herää kysymys: Onko mitään ajasta aikaan pysyvää?